Pauliinan tärkeitä ajatuksia hänen boudoir kuvauksesta herättävät ajattelemaan
”Ensimmäinen ajatus kuvat nähdessäni oli "Wau, vitsi näytän oikeasti tosi kauniilta!", mutta heti seuraavaksi se myrkyllinen ääni olkapäällä huuteli: "Mutta ne on liian paljastavia eikä siksi kehtaa näyttää kenellekään.. Lantiokin näyttää liian leveältä ja vatsa liian pehmeältä. Liian sitä ja liian tätä". Piti oikein pysähtyä ja ravistella omia ajatuksia. Liian mitä? Miksi olisi jotenkin väärää tai hävettävää näyttää hieman ihoa, kun samaan aikaan olisi täysin OK julkaista bikinikuvia lomamatkalta Balilta?
Pauliinan boudoir kuvaus -"Emme synny vihaamaan vartaloitamme. Miksi puhumme itsellemme niin ilkeästi?"
Boudoir kuvaus sai ajattelemaan, että emme synny vihaamaan vartaloitamme, joten miksi ihmeessä me sanotaan itsellemme ilkeitä asioita, mutta jos kyseessä olisi perheen-jäsenemme tai ystävämme, kertoisimme heidän näyttävän kauniilta ja todella tarkoittaisimme sitä? Miksi meidän kaikkien täytyisi sopia ulkoisesti samaan muottiin, olemmehan me muutenkin erilaisia? Tiedän, etten ole nollakoon mitoissa, mutta enpä oikeastaan edes haluaisi olla. Me emme synny vihaamaan vartaloitamme, meidät opetetaan siihen. Jos joskus saan lapsia en halua heidän kasvavan siihen, että joka aamu astun vaa'alle tai mittaan vyötäröäni. Koko, muoto, kurvikas tai hoikka, ei määritä SINUA ihmisenä. Se ei määritä sinua mitenkään.
"Jokaisen tulisi nähdä itsensä Pauliinan kameran linssin läpi ja ymmärtää jotain suurta & tärkeää"
Olen vahvasti sitä mieltä, että ihan jokaisen tulisi nähdä itsensä Pauliinan kameran läpi ja sitä kautta nähdä itsensä juuri niin kauniina kuin oikeasti onkin. Kuvaushetki ja kokemus jo itsessään ovat niin voimaannuttavia, että kun siihen lisätään vielä valmiit kuvat, voin melkein luvata, että jokaisen ajatukset omasta itsestään muuttuvat edes hieman lempeämmiksi.”